"Ite pitää tehä, olla se esimerkki ja tehä mukana" : uokanopettajien kokemuksia liikunnallisten opetustapojen hyödyntämisestä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata luokanopettajien kokemuksia liikunnallisen toiminnallisuuden käytöstä alakouluissa. Minkälaisia kokemuksia opettajilla on fyysisen aktiivisuuden hyödyntämisestä kouluopetuksessa? Minkälainen merkitys opettajan omalla taustalla on liikunnan hyödyntämisessä kouluopetuksessa? Millä tavoin opettajat ovat kokeneet koulutuksensa, nykyisen perusopetuksen opetussuunnitelman, Liikkuva koulu -hankkeen, sekä työyhteisön roolin fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä? Tutkimuksen kohteeksi valikoitui viisi opettajaa, joilla oli kokemusta liikunnallisen toiminnallisuuden toteuttamisesta alakoulussa. Tutkimusaineisto koostui avoimista haastatteluista. Litteroitu aineisto analysoitiin fenomenologisella tutkimusotteella Amedeo Giorgin fenomenologista analyysia hyödyntäen. Tutki- musaineistosta muodostui kuusi keskeistä merkityskokonaisuutta: Opettajien toiminnallisten menetelmien käyttökokemukset, Lasten kokemuksien merkitys, Hyödyllisyyden ja haasteellisuuden kokemukset, Liikunnallisen taustan ja oman opettajuuden kehittämisen merkitys, Koulutuksen merkitys sekä Koulun ja kollegoiden yleisen asenteen merkitys. Tutkimustuloksista ilmeni, että liikunnallista toiminnallisuutta hyödynnettiin monipuolisesti eri oppiaineissa osana opetusta, sekä opetustuokioita jaksottavina erilaisina taukoliikuntahetkinä. Opettajien kokemusten mukaan lasten suhtautuminen toiminnallisuutta kohtaan oli positiivista ja lasten suhtautuminen toimi opettajille oman pedagogiikan palkkiona. Liikunnallisen toiminnallisuuden haasteiksi opettajat kokivat kouluarjen tiukat aikataulut. Toiminnallisen opetushetken järjestäminen vaati myös oppilaiden tuntemusta opettajalta. Opettajien saama koulutus ei ollut suunnannut opettajia hyödyntämään liik- kumista opetuksessaan, vaan henkilökohtainen kiinnostus liikkumiseen nähtiin vahvempana motivaattorina opettajien toiminnalle. Nykyisen opetussuunitelman ja Liikkuva koulu - ohjelman nähtiin molempien lisäävän liikettä lasten koulupäiviin. Haastateltavat kokivat opettajien aktivoimisen tärkeäksi tulevai- suudessa, koska opettajan esimerkillä on vahva vaikutus alakoululaisen lapsen asenteisiin. Koulujen ilmapiiri koettiin pääasiassa liikkumiselle myönteiseksi. Suomen kouluissa on viime vuosina pyritty lisäämään liikkumista ja toiminnallisuutta lasten koulupäivään. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että opettajat suhtautuvat liikunnallisen toiminnallisuuden hyödyntämiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen koulupäivään positiivisesti. Työtä ja haasteita riittää kuitenkin myös jatkossa, jottei fyysisesti aktiivisempi koulupäivä jää vain liikunnasta innostuneiden opettajien ja heidän oppilaidensa iloksi